voilà! Pariisin Maraton juostu ononon!!!!

Jeah.
100 päivän odotus on palkittu.
Pariiisn reissu oli 10+.
Juoksumatka 42195 metriä.
Joka metri = done.
Mitali kaulassa.

Jatkan tästä vielä juttua,
kun ehdin.

Kävin eilen pikkulenkillä,
ja pelkästään kävellessäkin
jalat tuntuivat ihanan kevyiltä.

Kuin lentäisin.
Sitähän olen toivonutkin.

Ihana lentää.
Voilá!!!!

Kuvia luvassa Par(at)iisin matkalta.....

yksi - un päivä enää Pariiiiiisin maratooooooniiiiiniiiiikkkkkk!!!!

Hiilaritankkaus ja
nesteytys on tehnyt
musta elävän tankin:D

Oon juonut litratolkulla
vettä, maitoo, tuoremehuu,
cokista, vettä, vettä, vodaa.

Oon syönyt sämpylöitä,
banaania, omenaa, jugurttii,
rahkaa, rusinoita, ranskalaisii,
kana-nuudelikeittoa, hampu-
rilaista ja kohta pistän poskeen
Mc Flurry jätskiannoksen.

Huh, onneksi joka päivä ei
pidä syödä näin paljon.
Toivotaan, että tämä
tankkaus tuottaa hedelmää
oikeaan aikaan - oikeassa
paikassa - kaikki tietänevät
missä & milloin.

Huomenna lähtö aamulla
8.55.

Näin ne pari nollaa
hupenivat sen ykkösen
takaa tässä kirjoitellessa
päivästä toiseen.

Huomenna on "nollas"
päivä, jollloin lasketaan
enää tunteja lähtölaukaukseen.

Kaikki voitava on nyt
lähes tehty. Niin se on.

Katsotaan, kuinka
Ässän käy.

2. päivän ässähässäkkää

Päivä venyi töissä.
Kuvauksia Oittaan uimarannalla.
Sain hammaslääkäriajan.
Kävin oman kylpylän
poreammeessa vaahtokylvyssä
lämmittelemässä ja ottamassa
jalkahoidon by myself.

Passikin löytyi - melkein
ekalla. Lääkärintodistus
pakattu - sitä ilman ei
pääse Pariisissa juoksemaan.
Yksi paperi.
Yksi juoksija.
Kaksi jalkaa.
Yhdet aivot.
Monimieli.
Mielipuoli?
Pikkasen kai, kun
tämmöseen hommaan
lähtee. Mistä ne ideat
päähän tulee?

Noh.
Universumi hoitaa.
Tämähän on jo tiedossa.
Että mitään ei tiedä,
eikä tarvitsekaan tietää.
Silti aina odottaa jotain,
kuvittelee, kuinka kaiken
PITÄISI mennä. Miksi?
Miksi sen pitäisi mennä
niin kuin ajattelee?

Voihan asiat mennä toisinkin,
niin kuin yleensä menevätkin.
Ja silti ollaan tässä.
Ihan ehjänä ja kokonaisena
ihmisenä eletään ja tehdään
vaikka mitä. Suht onnellisena.

Aina aika ajoin:)
Mulla on kaikki.
Kyllähän mä sen tiedän.
Kun muistais aina vaan
sen tajuta.

Tää maratoni saa oudosti
miettimään elämää.
Ehkäpä vähän kuolemaakin.
Vähän niinkuin pysähtyy
ja on nöyrä olo, kun
tekee jotain, mikä koettelee
omia rajoja. Vaikka kyse
on vaan yhdestä juoksusta.
(noh - kuninga...tar-juoksusta)

Sitä on vaikea selittää.
Eikä tarvitsekaan.
Pääasia, että tää tuntuu
sittenkin hyvältä ja
tämä yhdistää mun
rakkaita läheisiä -
niitäkin jotka eivät
lähde mukaan -
syvästi.

Toisaalta tuntee itsensä
itsekkääksi ja itsekeskeiseksi.
Mutta enpä sellaistakaan
itselleni liian usein suo.

Myös kiitollisuus on
koko ajan läsnä.
Petsku hoiti mulle
maraton-puhelimen, johon
on talletettu tärkeät
puhelinnumerot.
Rakkautta kai...

Kohta on se hetki,
josta en taaskaan
tiedä mitään.
Eikä tarvitsekaan.

Olen elossa ja
vahvasti. just nyt tässä,
sanoo Ässä
- lähtöhässäkässä.

3. päivä menossa ja paikallaan pysyminen haasteena

...lähti nimittäin paikka
hampaasta. Kivakiva.
Kunnon ajoitus.
Ihan oma vika.
Hiilaritankkaus ja
toffeetikkari imaisikin
paikan suusta.

Huomenna siis
hammaslääkäriaikaa
tilaamaan, kun ei
tässä muutakaan
tekemistä ole:(

No ei väldätä.
Hyvä että lähti nyt
eikä Pariisissa.

Petsku järkkäilee
mulle matkalle mukaan
minikännykkää,
jonka voin ottaa
messiin matkalle,
spy-vyölaukkuun.
Siistii. Ehkä jaksan
kantaa sen ja 4 geeliä
+ itseni:D

Luin maratoonareiden
nettikeskusteluja, joissa
neljängeelin-taktiikka
vaikutti toimivimmalta.
Taidanpa testata sitä.
Täytyy ostaa ne geelit
vielä. Nyt on hankittu
pari Dexalia, mutta vois
testata vielä Maximeja,
nehän on niitä urheilijoiden
kehittämiä:) Tärkeetä on
kuitenkin, että menevät
pienenpieneen tilaan.

Että tämmönen päivä
tänään.

Niinpä niin.

Jokainen päivä on
täysi yllätys:D:OÖX:=l)

4 päivän päässä häämöttää the Matka

Ihan puhki pahki oon.
Heräsin Petskun aamu-
showeriin kello 5, enkä
enää nukkunut sekuntiakaan.

Väsy vaanii. Ensi yönä
testaan korvatulppia ja
menen kuin menenkin
nukkumaan tasan ja
viimeistään kello 22.

That´s an order.

Vielä muutama
täysi työpäivä ja
sitten lennetään
Pariisiin.

Siellä on säätiedotuksen
mukaan 15-20 astetta,
mutta sunnuntaina
sateen todennäköisyys
oli jopa jotain 78 %.

Eli tulee sitten otettua
kunnon suihku
Seinen kulmilla.
Ei hassumpaa.

Mutta ennen sitä
matkayöt untenmaille
ovat toive numero 1.

5. päivä, niinpä niin

Releiden kokeilua.
Koko setti päälle ja
pari juoksuaskeleet
(muutama sata metriä)

Spy-vyön testailua.

Matkalaukku vintiltä.

Matkalippujen tsekkailua.

Pakkaamisharjoittelua.

Perhosia (lue: elefantteja)
mahassa.

Juoksunumero kertakatsomalla
muistissa.

Lähtöryhmä noteerattu: Rose.
4 h. 30 min. (optimistinen,
mut ei väldätä)

Kääk.

6. päivä on sunnuntai, brunssi, läheiset, rauha

Ihana sunnuntai.

Olen sunnuntai-lapsi.

Näköjään:)

Tua, Hemmo ja Heini 

(& tunnelmanluojana

myös Mili) tulivat ja tekivät 

meille mahtavan sunnuntai-

brunssin, satatriljoonaa

kertaa paremman kuin

missään raflassa olisi

ollut. 

Menu a´la Tua & Co. 

speciale mukana:

Nakkeja 

Pekonia

Munakas-speciale

Croissanteja + appelsiinimarmelaadia

ja kuningatarhilloa

Venäläisiä perunaleipiä 

(Vatruska tai sinne päin)

leikkeleitä, juustoa, tomaattia ja

kurkkua

Tonnikalasalaatti

Kanasalaatti (ihanan hedelmäinen

ja pinaattinen & juustokuutioinen + 

Hemmon paistamat mehukkaat

kanapalat)

Musliä, marjoja, kreikkalaista

jugurttia ja hunajaa

Juustoa 

Tuoreita hedelmiä

(viinirypäleitä, hunajamelonia,

mansikoita)

Kahvia

Columbiapaahto +

Capsuloita

Tuoremehua, appelsiini

Ja kaiken kruununasi:

Tua´s Mud Cake:

käsittämättömän

suussasulava

suklainen unelma,

jonka Artturi tilasi

omille synttäreilleen.

ja päälle tuoreita

mansikoita:D

Alankin odottaa

Artturin synttäreitä,

kun maratonilta

ehätän:))))

Oli ihana tavata ja

halata tätä lähipiiriä

ja nähdä pitkästä

aikaa myös <3 Heiniä:)

Saimme myös kuulla

Artturin itsetekemän

biisin, joka oli erittäin

kiinnostava debyytti

- jatkoa innolla odottaen.

Kohta pääsen

Tiinan hierontaan

ja taas ollaan lähempänä

rentoutunutta mieltä,

joka tuppaa aina välillä

kireytymään etenkin

henkisesti.

Tänään olen jo tehnyt

alustavaaa matkatavara-

listaa. Huomenna haen

vintiltä matkalaukun

ja alan heittää sinne

taravoita, jee jee.

Pariisi, I´am coming

JE VIENS PARIS<3

T. dimanche ENFANT

PS...ja kiitos Heini juuri näistä,

joIta olin salaa toivonut. 

Kesäaika alkoi tänään:

Meidän uusi motto Tiinan kanssa on:

UNIVERSUMI JÄRJESTÄÄ

...ja niinhän se tekee:))))))