5. päivä, niinpä niin

Releiden kokeilua.
Koko setti päälle ja
pari juoksuaskeleet
(muutama sata metriä)

Spy-vyön testailua.

Matkalaukku vintiltä.

Matkalippujen tsekkailua.

Pakkaamisharjoittelua.

Perhosia (lue: elefantteja)
mahassa.

Juoksunumero kertakatsomalla
muistissa.

Lähtöryhmä noteerattu: Rose.
4 h. 30 min. (optimistinen,
mut ei väldätä)

Kääk.

6. päivä on sunnuntai, brunssi, läheiset, rauha

Ihana sunnuntai.

Olen sunnuntai-lapsi.

Näköjään:)

Tua, Hemmo ja Heini 

(& tunnelmanluojana

myös Mili) tulivat ja tekivät 

meille mahtavan sunnuntai-

brunssin, satatriljoonaa

kertaa paremman kuin

missään raflassa olisi

ollut. 

Menu a´la Tua & Co. 

speciale mukana:

Nakkeja 

Pekonia

Munakas-speciale

Croissanteja + appelsiinimarmelaadia

ja kuningatarhilloa

Venäläisiä perunaleipiä 

(Vatruska tai sinne päin)

leikkeleitä, juustoa, tomaattia ja

kurkkua

Tonnikalasalaatti

Kanasalaatti (ihanan hedelmäinen

ja pinaattinen & juustokuutioinen + 

Hemmon paistamat mehukkaat

kanapalat)

Musliä, marjoja, kreikkalaista

jugurttia ja hunajaa

Juustoa 

Tuoreita hedelmiä

(viinirypäleitä, hunajamelonia,

mansikoita)

Kahvia

Columbiapaahto +

Capsuloita

Tuoremehua, appelsiini

Ja kaiken kruununasi:

Tua´s Mud Cake:

käsittämättömän

suussasulava

suklainen unelma,

jonka Artturi tilasi

omille synttäreilleen.

ja päälle tuoreita

mansikoita:D

Alankin odottaa

Artturin synttäreitä,

kun maratonilta

ehätän:))))

Oli ihana tavata ja

halata tätä lähipiiriä

ja nähdä pitkästä

aikaa myös <3 Heiniä:)

Saimme myös kuulla

Artturin itsetekemän

biisin, joka oli erittäin

kiinnostava debyytti

- jatkoa innolla odottaen.

Kohta pääsen

Tiinan hierontaan

ja taas ollaan lähempänä

rentoutunutta mieltä,

joka tuppaa aina välillä

kireytymään etenkin

henkisesti.

Tänään olen jo tehnyt

alustavaaa matkatavara-

listaa. Huomenna haen

vintiltä matkalaukun

ja alan heittää sinne

taravoita, jee jee.

Pariisi, I´am coming

JE VIENS PARIS<3

T. dimanche ENFANT

PS...ja kiitos Heini juuri näistä,

joIta olin salaa toivonut. 

Kesäaika alkoi tänään:

Meidän uusi motto Tiinan kanssa on:

UNIVERSUMI JÄRJESTÄÄ

...ja niinhän se tekee:))))))

7. päivä eli une semaines jäljellä Marathon de Parisiin

Viimeinen viikko lähti
tänään käyntiin, siis
Saaran marantonajan-
laskussa:)

Tinden kanssa käytiin
stadissa ja Mikonkadun
Intersportista temmoin
sovituskopissa vietetyn
tunnin jälkeen koko
juoksusetin.

Otin myös energia-
geelejä testiin, koska
kelasin, että niitä kandee
varmaan ottaa muutama
matkalle mukaan.

Pariisissa kun on tarjolla
vettä, sokeria, ehkä rusinoita,
mutta en ihan ole saletti.
Siksi hommasin tuon
kevyist kevyimmän "SPY"-
vyölaukun, johon mahtuu
iphone ja geelit ihan sukkana.
Ehken viitsi kantaa puhelinta,
mutta geelit otan messiin.

Se ihmelaukku nimittäin venyy
ja palautuu ihan hillittömästi
- ihan kuin meitsikin:)

Otettiin stadissa hetki
aurinkoa Espan puiston
penkillä ja sitten maistelimme
henkisiä eväitä, Tove Janssonin
taidenäyttelyssä Ateneumissa.

Mielettömän tuottelias, moni-
puolinen ja originelli luonnon-
lapsi hän on kyllä ollut.
Petskuhan on nähnyt hänet
livenä saarellaan, jossa
kävivät joitakin vuosia
sitten Tovea tapaamassa,
Ylen keikalla.

Me teimme pienet taiteilut
raapekartongille ja tulimme
kotiin. Jalkuraiset ovat ihan
kondiksessa. Vähän on
sitä vaston pää ollut kipeä
ja pienoinen ressi aina
välillä punkee pintaan.

On tämä kyllä erikoinen
olotila. Välillä sitten vaan
laulellaan, että" paris, paris
....paris"

marc lavoine Paris

Ja sitten pikku hiljaa menoksi....

8. päivä menee väsyneenä mutta = ja tyytyväisenä

Mieli on hyvä,
vaikka heräsinkin
aamulla klo 5.03
ja pyöriskelin
pari tuntia, kunnes
lähden joogaamaan,
uimaan, kylmäaltaaseen
ja saunan löylyihin
nostamaan jalat kattoon.

Preseä, sisäistä palista
ja vähän aikaisemmin
kotia kohti. Käväisin
matkalla Alku & Juuressa
kyselemässä Timoista,
tulevat ensi viikolla.
Mahtavaa.

Kävelin himaan.
Pallottelin Artturin
kanssa takapihalla
tennarilla, kunnes
Petsku vei huomion
uudella mustalla
skootterilla, sähköinen
kaunotar:) (Petsku
kylläkin sanoi sitä
pojaksi).

Vähän on turvokki
olo, mutta ehkäpä
se on hyvä aurinkoisen
kevätmaratoonarin
merkki:))))

9 päivää edessä ja 81 päivää takana

Tuntuu siltä, että
elämä on tässä jakaunut
100 päivää ennen
Pariisiin ja sitten
joskus sen jälkeen.

Sitten on se itse
hetki, jossa koko
odotus, pelko, toivo
tavoite ja täysin
tuntematon kiteytyy.

Kaikkea tämä oma
pää kehittelee, kuten
ilmoittautumisen
Pariisin maratonille:)

Nyt vaan nautitaan
jokaisesta päivästä
ennen sitä ja juoksu
menee, miten menee
ja sitten jatketaan
taas uusilla jutuilla.

Kiitollisena olen,
kun tämä oman
napani tuijottelu
(lue: jalkavaiva
vie kaiken huomion
ja energian) on
sallittu lähipiiriissä
ja kaikki ovat vuoron-
perään kannustaneet.

Tuakin kirjoitti
ihanan kirjeen, jossa
tsemppasi mua
ja sanoi, että "toiveikkuus
tuo voimia (=Toivonen;-)

Näillä ihanilla voimilla
lentelen ja liidän kohti
lähtölaukausta!:D

10. päivänä olosuhteisiin nähden ihan 10 olo

Nyt pääsin köpöttelemään
sporalta duuniin ilman
jalkaan hyökkäävää kipua.

Dänks. Nyt on toiveikas olo.

Soitin maratonmatkatoimistoon
ja matkaliput on tulossa
maanantaihin mennessä.

Kuulemma reissulla ei
tarjota urheilugeelejä, joten
täytynee pakata niitä
varmuuden vuoksi mukaan
ja pitäsi varmaan vähän
testaillakin lähipäivinä,
että miten ne toimivat
(outoa kylläkin, kun ei
voi juosta). Noh, olenhan
niitä käyttänyt ennenkin,
eikä maha ole mennyt
sekaisin, joten kai ne
sopivat.

Nyt vaan kelaan, että
pitäisi saada semmonen
juoksupaita, jossa on
vetoketju tai/ja byysat,
jotta saa jotain mukaansa.

Lähtisköhän tuo Hemmo
kuskaaman mua johonkin
urheilukauppaan, kysynkin
kun on tässä vieressä.
- tsägäl

Hyvä. Kiinni veti.
Menox siis.

11. päivää ennen Pariisin matkaa

Matkalla tässä
aina vaan ollaan.

Näillä jaloilla
jaloilla mennään.

Tänään aamuduuni-
kävelystä reilu puolet
meni ilman kipua eli
vähän pidempään kuin
eilen.

Ja jippijei. Duunin
jälkeen käpyttelin
Meikun ala-asteen
vanhempainkokoukseen
ja sieltä kotiin - eikä
sattunut sekuntiakaan.

Ehkäpä se tästä vielä
juoksuksi muuttuu.

Mutta. Himmaillaan
himmaillaan vielä.
Hoidetaan ja
magnesiumia,
magnesiumia
vedellään.

Pariisiin mennään,
mennään,
matkalla jo
ollaan.

12. päivän todellisuus on tässä

En juokse. Istun.

Kävelin tänään
kympin ratikasta
duuniin.
Puolessa välissä
jalka ilmoitti itsestään.

Eihän kävelyssä ole
mitään ongelmaa,
mutta juoksua en
halua edes ajatella.
Vaikka ajattelenkin,
tietenkin.

Ei semmosta jooga-
mantraa oo just
mielesää, joka mut
rauhoittaisi.

Onpas. Mitä mä
höpisen. Sanon vaan
itselleni:

pa-pa-parane
jo-jo-joohan-han
jalgurainen, 
kulgevainen
ma-ma-ma-ma
maratoonin
Pariisissa
juoksaisee.
Joo-joo-joo-joo
juoksaisee. 

Se oli siinä
paranemismantra,
joka takaa täydellisen
juoksukunnon sekä
-ilon 12 päivän
kuluttua.

juo-juo-juoksu-
kun-kun-on.

Todellisuus on
tänään tällainen.

13. päivä menossa ja onnen päivä olossa

Vika Taideterapiapäivä.
Mahtava fiilis. Loistokurssi.
Ihan valona ollaan:D
Ja ultramaratoonin verran
ollaan edetty henkisessä
minässä. Siis ihan
Pariisissa ollaan:))

Ohessa pieniä paloja
kuvallisista tarinoistani,
joita en nyt ala availla,
mutta ehkä tämä alku
saa vielä jatkoa ja
varmasti saakin jossakin
muodossa.

Saatan mennä tänään
Venyttely-tunnille tai
sitten en mene. Mutta
voisi tehdä hyvää
- kaikelle ja sauna
päälle. Katellaan.

...ja kalasteltiin
S-marketista tänään
lohta, josta tehdään
intialais-porilais-
meikkulaista
safkaa illalla.

On Sunnuntai.
Olen sunnuntai.

Siis nyt tää on
vähän sfääreissä,
mikä on ihan
loistavaa. Broidi
laittoikin mulle
eilen tekstarin, kun
pistin, että olen
taidekurssila: "Olet
siis saanut taide-
pistoksen." Haha.

Jooooooooo:)))))<3333

Ps. Eilen Iida, 5 kk ja
äitinsä olivat meillä
yökylässä ja Artturi
oli ihan superhoitaja
hänelle.

Vauvaenergia
on kyllä ihan parasta.
Kiitos, että sain sitä
siemaista:)

14. päivän alias 2 viikon päästä mennään eikä meinata.

Jep, jep.

Tänään olemme
taiteilleet Tinden kanssa
Taideterapia-kurssilla.
Erilaista. Hauskaa.
Raskasta.
Avartavaa.

Hyvä me.
Eli pään sisäistä
juoksua on harrastettu.
Jalka on kulkenut
mukana ja näyttäytynyt
myös oma kuva -minun-
kokoisessa työssäni.

Siinä kävi hyvin.
Musta, verinen jalka
sai kultahippuja
sydämestä ja se
parani tai ainakin
näytti kauniilta
kullan ympäröimänä.

Nyt turha huoli pois.
Ja taas tuli veljeltäkin
tsemppausta. On mulla
parhaat tukijoukot.
Aina on ollut.

Ja hei mikä parasta,
keksittiin Tiinan kanssa
makeet juhlat, jotka
pidetään ensi vuonna
= 30-vuotis ystävyys-
pippalot. Aika hevi
keikka tämä meidän
kaveruus. Ihan parasta
laatua. Sitä juhlitaan
ja kutsutaan kaikki
muutkin frendit ja
lähihoneyt mukaan.

Saas nähdä mitä
kaikkea tässä taas
keksitään.

Taiteillaan menemään.
Idea kerrallaan.

15. päivää aikaa toivoa parantumista

Niinpä.
Tässä sitä ollaan
ja odotellaan.

Venyttelyä.
Ei yhtään juoksuaskelta.
Rauhallista kävelyä
mahdollissimman
lyhyitä matkoja.

Siis homman nimihän
on se, ettei kipu tunnu
paikallaan ollessa
ollenkaan.
Kävelemään lähtiessä
tuntuu vähän tuossa
oikean jalkaterän
oikeassa syrjässä
- ei jalkapohjassa
eikä kantapäässä.

Silti tuntuu epä-
toivoiselta juuri nyt.
Mutta vielä on kaksi
viikkoa ja 1 päivä
aikaa toipua sekä
fyysisesti että henkisesti.

Ja jos en pääse juoksemaan.
Aion nauttia Pariisin
keväästä muuten vaan.
Ei sinne itkemään
lähdetä, vaan nauttimaan
maratontunnelmasta,
millä puolella rataa
tahansa.

(Näinhän mä yritän
uskotella ihan tosissani
itselleni, kun en muuta
voi)

Äh. Ei jaksa tätä
angstia kelailla.

Katellaan. Day by day.

16. päivä ja paniikki iski nyt!

Nyt ollaan todella
nöyrää tyttöä.
Sillä tuo jalka alkoi
taas vihotella,
ilmeisesti eilisen
juoksun takia.
Vaikka jolkottelin
vain puoli tuntia.

Menin, koska
luulin, että kaikki
on taas kondiksessa.
kipua kun ei ollut
tuntunut enää
3-4:ään päivään.

Äh!

Silti oma vika.
Kantapään kautta.
Opinko koskaan,
järkevyyttä, malttia,
slow laiffia.
Äh, että ottaa
päähän ihan sairaasti.

Pääsenkö ollenkaan
juoksemaan Pariisissa?
Olis se kurjaa, noloa,
surkeeta ja harmillista.
Ei voi nyt tänään
tietää. On vaan oltava.

Olis pitänyt varmaan
uskoa broidia, joka
sanoi, että ei mun
tartte enää treenata,
että oon jo juossut
niin paljon että homma
on hoidettu.

Tyhmä minä.
No tämä olkoon
viimeinen mahdollisuuteni.
Hoidan tätä jalkaa
kylmällä.
EN JUOKSE.
Pistän tulehdus-
voidetta. Tsekkaan
tiannetta ja jos ei
ala toeta, otan vielä
särkylääkekuurinkin.

Eihän tämä kipu nyt
mikään paha ole,
mutta semmosen
superjuoksun aikana
se alkaa jo tuntua.

Vitsi, että ottaa päähän.

--

Toisaalta ihan sama
tilanne oli edellisillä
maratooneilla.

Ennen Tukholmaa
vedin lipat ja selkä &
kylki oli ihan klesana
just vähän ennen
juoksua.

Ja ennen Roomaa
kipuilin juoksijan
polven kanssa ihan
viime metreillä.
Hommasin mukaan
kaiken maailman
povitukia ja panikoin.
Sitten siinä juoksu-
tilanteessa polvi ei
kipuillut YHTÄÄN.

Ihmeitä tapahtuu.
Nyt vaan pistän
kaikki kädet ja jalat
ristiin ja koko Toivo-
sen hyvän mielen
arsenaalin käyttöön.

Ilo tule.
Jalka parane.


--

Toisaalta. Sanoi se
broidi sitäkin, että
kyllä sillä sen yhden
maratonin juoksee.

Mä otan sen ajatuksen
nyt sydämeen ja
elän sen todeksi.

(0npa juhlallista:)

17. päivän kohdalla Asics-testijuoksu

Kävin tänään sitten
pikku lenkillä.
Juokseminen tuntui
ihan ookoolta.

Ei nyt miltään huipulta,
koska maassa oli
kokkareista lunta ja
piti astella tarkasti
ettei taittele nilkkojaan,
kun ei tällä kertaa
ollut nastalenkkareita
jalassa. Vaan maraonille
hankitut Asicset.

Ei tuntunut kipua.
Kotona ehkä milli-
sentin tuntemus
jalassa, joten varmuuden
vuoksi pidin jäätä
jalan kyljessä about
vartin.

Huomennahan sen
sitten tietää, että
onko jalka jees vai
pitääkö jatkaa
0-lenkkeilyä.

Tänään siis saldo:

PK-lenkki
30 minuuttia.

Nyt vaan jäitä
tarvittasessa
jalkaan ja etenkin
hattuun. En todel-
lakaan pelleile
tämän liikatreenaamisen
kanssa.

Lupaat vaan?
Joo kautta kiven,
kannon, seinen ja
Eihvelin tornin:)

18. päivä illassa, kroooh...zzzz

Unten maille matkaan
ja huomenna taas
laitan lenkkaria jalkaan.

Juoksutauko nimittäin
loppuu ja pikkupikku-
lenkille on jo hoppu

Ihan iisisti aattelin ottaa
vain sen parikymmentä
minuuttia jalkaa toisen
eteen heittää.

Ihana riimi tää,
siinä moni parempi
taakse jää.

Häh. Uni voisi
tehdä ihan hyvää
nyt.

krooh....pyyyh...

19. päivän leikkisät iltakiipeilyt

Artturin kanssa lähdimme
puoliväsyneinä känkkä-
räkkinä pihalle. Ensin
ei huvittanut mikään
(en halunut alkaa lumi-
sotaa kulmikkailla
kokkaripalloilla:(

Sitten alettiin "seuraa
johtajaa", sitten kiipeiltiin
puiston Hämähäkkiin,
sen jälkeen siirryttiin
Steiner-koulun kiipeily-
häkkyrään ja lopuksi
vedimme vuoron perään
puupökkelöllä ja lumi-
kokkareilla pesislyöntejä.

huippuhauska ulkoiluhan
siitä kehkeytyi. Ja mä
sain testattua mun uudet
kengät. Aion nyt  tepas-
tella niillä harva se
päivä, että kotiutuvat
jalkoihini ja tuntuvat
omilta sitten siellä
ylipitkällä Pariisin
Sightseeingillä:D

Sikinsokin
ulkoilua kertyi
siis 45 minuuttia.

20. päivän liikunta = sunnuntaikävely:)

Muistan, kun teinarina
inhosin ajatusta tuuli-
puvuissa kävelevistä
sunnuntaiperheistä.

Se oli niin booring!
ja hei, tässä sitä mennään
ihan pokerina ja ihan
onnessaan:D

Onko se kehitystä vai
taantumista. Who knows
- eikä sillä oikeestaan
oo mitään väliä.
Pääasia, että just sillä
hetkellä se mitä tekee
tuntuu hyvältä.
Joko kävelyä sunnuntaina
tai sitten jotain aivan
muuta.

Joo. Käveltiin Artturin
& Peen kanssa kotoa
Ruoholahden Verkko-
kauppapiste.comiin.
Käytiin matkalla
moikkaamassa Heliäkin
Hietsun hautuumaalla.
Se tuntuu jo ihan
luonnolliselta asialta,
että lepäilee siellä
tai missä ikinä sitten
onkaan, tahi liihotteleekaan:)

Kävelysaldo noin 60 minuuttia.
Jalkafiilis: Hyvä. Ei kipua.

Niinpä voinen kokeilla ensi
viikolla ihan pientä juoksua
tyyliin 20 minuuttia esmes
keskiviikkona. ja katsotaan
sitten, mikä on meininki.

Pitäisi kuitenkin testata nuo
uudet kengät in action. Kas
tässä kenkäihanuuksia liittyen
Pariisin juhlajuoksuuni:

Ihan saletissa en ole, että
onko niiden koko hyvä
vai olisiko pitänyt sittenkin
ottaa se 1/2 numeroa isompi.

Toisaalta, tuo koko on
exact sama kuin vastaava
malli: Asics Gel Nimbus 12
(uusi 15), jolla juoksin
Roomassa. Tuskin mun
jalka on parissa vuodessa
kasvanut.

Että näillä mennään tänään,

siis vain muutama askellus
täällä kotona peilin edessä,
kun alkaa tuo matka
kutkuttaa jo mielessä:

Kippis hienoille kloboille!
Maidolla.

21. päivä tarkoittaa sitä, että 3 viikon päästä hengaillaan Pariisiissa:D

Huikee idis. Meitsi ja
muutamakyttuhatta jäbää
ja kiltisä on kaukana
Punavuoresta tasan
kolmen viikon päästä.
Sit tsiikataan Seinee
ja Eiffelii ihan kybällä.
Aika makee matka-
leissoni siis tiedossa.

Tänään onkin ollut huippu-
fiilis tuon jalan seurassa,
koska se on ollut ihan
iisisti eikä ole häirinnyt
mua yhtään, vaikka
tuli käveltyä kaupungilla
Petskun ja Artturin kanssa
jonkin verran. Tuntuu
kyllä mahtavalta.

Aion silti pitää lupauksen
itselleni eli pidän sen
viikon juoksutauon,
vaikka tänään kävin
hakemassa ne uudet
lenkkarit Intersportista.
Huomenna testaan
niitä jalkaan ja otan
vaikka foton tännekin.

Oltiin katsomassa
Gravity 3 D:nä
Tennispalatsissa.
Mä istuin Petskun
ja Artturin välissä ja
säikähtelins sekä spiidasin
meistä tietty eniten.
Sandra Bullock veti
kyllä ihan Oscarin
hyvin roolinsa.

Huikeen siistiä
oli käydä leffassa
pitkästä aikaa.
Etunsa tällä treeni-
vapaalla viikon-
lopulla on:)

22. päivä päättyy toiveikkaissa tunnelmissa:)

Eilen ja tänään
pyörittelin pakastettua
limupulloa 10-20
minuuttia jalan alla,
napsin Buranaa ja
olen venytellyt
pohjetta ja jalkoja
rau-hal-li-ses-ti.

Ja hei, ihan kun
tämä homma purisi
heti eli tänään on
ollut LÄHES
KIVUTON jalka-
päivä. Ihanaa:)

Ja mikä suloisinta,
olen saanut kannus-
tusta ja tsemppiä,
että kyllä se siitä
paranee ja kyllä
tällä jalalla yhden
maratoonin juoksee:D

Jeeeee!!!! näin se on
nähtävä (kiitos Sanna,
brodi, äitee ja kaikki
ihanuuden matkani
varrella).

Kävin tänään testaamassa
ensin Forumin Inter-
Sportissa Asics Nimbusseja.
Sieltä sain jalkaani 40-nume-
roiset kengät. Noh, kassalla
kävi nin, että Juoksija-
kortilla saikin vain -10 %
alennusta, kun Mikonkadun
intersportissa saa -15%.

Lähdin siis sinne ja
"mun" superihana asian-
tuntijamyyjä oli mestoilla.
Kokeilin 39.5:a ja 40:a.
Lopulta valinta oli 8 eli
39.5. Mikä on sinänsä
aika reilu, kun normi-
kengännumero on
38-39. Mutta jalathan
tunnetusti "leviävät"
maratonia juostessa,
eikä kengät missään
nimessä saa olla pienet
- eikä myöskään isot.

Pankkikortti ei toiminut,
joten jätin kengät -
mageen valko-lila-musta-
pinkit kauppaan
odottamaan. Haen
ne huomenna.

Ai että oon innoissani.
Etenkin tästä paranemisen
tunteesta.

Nyt vaan jäitä jalkaan
ja etenkin hattuun,
jotta saan pidettyä itseni
aisoissa, enkä lähde
juoksemaan yhtään
ennen kuin aidosti
tuntuu siltä.

IltaBurana huuleen
ja goisaamaan pikku-
hiljaa. Yö parantakoon
näitä kävelimiä &
maratonmenijöitä
tulevaa koitosta
varten.

Minä kiitän, sillä
Toivonen on taas
toivoa täynnä:))

23 päivää aikaa Pariisiin ja pientä paniikkia meiningissä

Nyt otetaan ohjelmaan
viikon Burana-kuuri
3 tablettia/päivä.

Kävinpä myös tuossa naapurissa
erikoiskaupassa ostamassa
erikoissukat, jotka ovat
muutenkin olleet ostolistalla
maratonia varten, mutta
nyt niitä kuulemma kannattaa
pitää tämän jalkaprobleeman
takia, jotta saadaan verenkierto
hyvään happeen ja jalka
paranemaan.

Myös on nyt tullut minulle
täysin selväksi, että täysin
tuetut juoksukengät ovat
minun valintani. Jos nyt
ikinä pääsen juoksemaan.
Yhyyy...

Eli goodbye ainakin
joksikin aikaa Adidakset
(onkin Glide Boost eikä
Adizero Boost, kuten
aiemmissa blogeissa
olen kirjoitellut)

Jalkaspecialistin mukaan
kenkien vaihto ja kovalla
alustalla juokseminen
voi olla juuri se syy
tähän oireiluun.
Ja tuehdus pitää hoitaa
ensin nopeasti pois
ettei leviä ja aiheuta
lisäongelmia.
Glups & Gulps & Kääk!

Lisäksi jalan venyttelyä ja
kylmähoitoa suositeltiin
pari kertaa päivässä.
Sen teen.
ja sitten pururadalle
tai jonnekin muualle
rauhallisesti liikkumaan,
eikä asfaltille.
Vesijuoksu on myös OK.

- samoja hoito-ohjeita löysin
myös netistä eli luotan
nyt tässä vaiheessa
tähän ajatteluun.

Aion nyt vaan taistella ja
pitää positiivista fiilistä
yllä, koska uskon, että
se auttaa paranemisessa.
Ja jätän ottamatta ne
juoksuaskeleet vaikkapa
ihan sinne perille asti,
jos on pakko.

Pakko ei oo kun...

Elossa ollaan ja se
riittäköön.

Kyllä täytyy sanoa,
että tämä urheilukin
on ihan taidetta.

Tämä vaatii täydellistä
rytmitajua, huippuunsa
hiottua juoksutekniikkaa,
pro-välineitä ja kunnon
heittäytymistä.
Jokainen lenkki on
oma teoksensa)

No, vähän huumorilla
tää ajattelu, mutta
näinkn sen voi nähdä.

Etenkin kun on niin
luova yksilö täällä
jalkojen päällä:D

24. päivän kohdalla - seinä vastassa:(

Nyt harmittaa. Jännittää.
Ja mietityttää, mitä tehdä.

Jalka nimittäin on edelleen
outo. Kun lähden kävelemään,
tuntuu kipua jalkapohjassa.
Kipu ei ole kova, mutta
epämiellyttävä ja pistää
miettimään, miten nyt
kannattaa toimia.

Luin tietysti netistä
kaikkea ja tein omaa
diagnoosia, joka tietysti
on aina se oikea! Heh.

Mutta tässä on yksi
skenaarioni:

Jalkapohjan kalvojänteen tulehdus

Määritelmä: Plantar fascian (jalkapohjan kalvojänteen) tulehdus. Kalvojänne on paksukudokseinen kalvojänne jalkapohjassa, joka kulkee kantapäästä päkiään. Kun se joutuu liian suureen rasitukseen, kalvojänne venyy liikaa, josta aiheutuu tulehdus. Repeämät korvautuvat pian arpikudoksella, joka on kireämpää kuin aikaisempi kalvojänne, ja seurauksena on ongelman pahentuminen.

Oireita:

▪   Kipua kantapäässä. Kipu on pahimmillaan aamuisin, kun nouset sängystä ylös ja juuri juoksun alussa. Kipu voi kadota tilapäisesti kävellessäsi tai jos yrität muuttaa juoksuaskeltasi.

Syitä:

▪   Rasittunut, jännittynyt ja kiristynyt jalkapohjan kalvojänne

▪   Kireät pohjelihakset ja akillesjänteet, jotka aiheuttavat ylimääräistä rasitusta kalvojänteelle

▪   Ylipronaatio

▪   Korkeat holvikaaret jaloissa yhdistettynä jäykkiin jalkateriin

▪   Vääränlaiset tai kuluneet kengät

▪   Liika harjoittelu

Hoito-ohjeet

Omahoito:

▪   Lopeta juokseminen tilapäisesti. Jos kipu on lievää vähennä harjoittelua ja ota 5-7 päivän kuuri tulehduskipulääkettä. Mikä tahansa apteekin tulehduskipulääke kelpaa. Ibuprofeenia voi esimerkiksi ottaa kolmesti päivässä 400 milligrammaa. Lue kuitenkin lääkkeen ohjeet ennen annostelua.

▪   Jäädyttele kalvojännettä 10 minuuttia kerrallaan kahden tunnin välein vähentääksesi tulehdusta. Hyvä tapa jäädytellä jalkapohjaa on täyttää virvoitusjuomapullo vedellä ja laittaa se pakkaseen. Sen jälkeen voi pulloa rullata jalkapohjan alla.

▪   Hiero jalkapohjaa tulehdusta lieviettävällä geelillä (esim. mobilat).

▪   Muista venytellä pohjelihaksia huolellisesti.

▪   Palaa hitaasti juoksemiseen.

Täysi toipuminen kestää yleensä kuudesta kahdeksaan viikkoa.

Lääketieteellinen hoito:

▪   Ota yhteys fysioterapeuttiin tai lääkäriin, jos vamma ei vastaa omahoitoon 2-3 viikon sisällä. Lääketieteellisinä toimenpiteinä mahdollisia ovat kortisonipistos ja viimeisenä mahdollisuutena leikkaus, jossa kalvojänne vapautetaan. Myös röntgen-kuvilla on mahdollista varmistaa, ettei kyseessä ole muu vamma.

Mahdolliset korvaavat harjoittelumuodot:

▪   Uinti

▪   Vesijuoksu

▪   Pyöräily (matalilla vastuksilla/vaihteilla)

Vältä kaikkea liikuntaa, jossa kalvojänne rasittuu.

Ennaltaehkäisevät toimenpiteet:

▪   Venyttele pohjelihaksia huolellisesti. Muista säilyttää venytys 30 sekuntia, jonka jälkeen rentouta lihas hitaasti. Toista venytyksiä kahdesta kolmeen kertaan päivässä.

▪   Muista venytellä kalvojännettä huolellisesti ennen juoksemista seuraavalla tavalla: istu lattialla nilkka ojennettuna kohti itseäsi. Tarraa kiinni varpaista ja taivuta niitä nilkkaa kohti. Säilytä venytys 30 sekuntia. Toista toiselle jalalle. Toista venytystä 2-3 kertaa päivässä.

▪   Muista venytellä huolellisesti myös aina ennen kuin vahvistat jalkalihaksia.

▪   Käytä oikeanlaisia kenkiä tai tukipohjallisia, erityisesti jos kärsit ylipronaatiosta

▪   Hiero jäällä jalkapohjaa juoksemisen jälkeen. Kehitä harjoitteluasi nousujohteisesti ja muista sisällyttää riittävästi lepoa ohjelmaan.

Harjoituksia:

1.            Poimi marmorikuulia varpaillasi.

2.            Vedä pyyhettä varpaillasi kohti itseäsi. Ota pyyhkeestä kiinni varpaillasi, vedä pyyhettä itseäsi kohti, rentouta ja toista.

Löysentääksesi kalvojännettä aseta golfpallo jalan alle ja rullaa jalkaa sen päällä. Paina aina sen verran, että tunnet pallon jalassasi herkästi.

---

Tietää en voi, mikä on kipuni

nimi, mutta sen verran aion

olla varovainen, että jätän

väliin ensi viikonlopun puoli-

maratoonin/25 km:n juoksun

ja about viikon juoksut,

koska tyhmintä olisi nyt

jatkaa ja kipeyttää jalkaa

entisestään.

Sitten vaan toivon hartaasti,

että se alkaa pikku hiljaa

parantua...eli siis ajoissa.

Toivottvasti sieltä 24 päivän

luukkujen jälkeen tulee se

iso lahja eli mahdollisuus

juosta maratooni.

t. Ässä Nöyränä:)
ja vähän siipi maassa,
mutta silti luottavaisena,
kuten aina.

Ja mikä parasta, kohta
syödään Hemmon 
loihtimaa markulaatikkoa
ja katsotaan lehvaa.

Jeeee!!! Elämä on ihanaa.