63. päivän kohdalla jälkiä lumessa.

Lähtökäsky kävi. Itseltä.

Tapsan (talonmies) jälkeen ensimmäinen kohtaamani tyyppi.

Ja toinen heti perään...

Ihmettelyä "Artturin alakentällä", jossa luistelijoita 0 ja Lumilinkomiehiä 1.

Selvästi jättiläisen tekemä latu!

Ja katso, pupun jälkiä. Aika iso. Nastat anturit sillä.

Onpa hieno jälki. Mister Michelin was here?

Kukas tuossa on. Luminainen, täytyy lähteä perään...

Hei, nyt se pysähtyi. Pitäsiköhän tutustua.

Nyt se katosi jonnekin.

Täytyy lähteä perään ja lujaa....

Hei, huhuu siellä...en saa sitä ikinä kiinni!

Töölön Tullin kohdilla

Saatko selvää?

Meniköhän se tyyppi sporaan?

Mannerheimintien vilinättömyyttä.

Ah, niin ihana Stadikan torni. Ihan kotikulmilla. 

Fudiksia 0. Auramiehiä 1.

Bollis.

Kotia kohti.

Tuhannen tai ainakiin yhden kapakan kautta.

Tässä aamupalalla suihkun jälkeen jo, Pro Arte 103 matkanjohtajatr lähdössä Katajanokalle.
Juoksulenkin pituus 60 minuuttia
Olosuhteet: Pääosin lumikinosmaiset.

64. päivää edessä - reppu selässä duunista juosten kotiin!

Tein sen, mitä aamulla ajattelin.
Vaikken päässytkään lähtemään
ajoissa.

Mutta vedin repun remmeillä
kroppaan kiinni, nastalenkkarit
jalkaan ja juoksujalkaa kotia
kohti. Aika paljon se painoi eli

PK-lenkki 45 minuuttia +
5 kg:n reppu selässä!

Eli painoin 66,8 kg
kera repun.
Hyvä treeni.
Tuo pitää toistaa.
Kerran jos toisenin.

Tehokasta ajankäyttöä.
Siitähän minä pidän.
Olen tavallaan
"ovela", kun vaivihkaa
"hoidan" juokjulenkin,
kun mee jengi matelee
pers penkissä
julkisissa kulkuneuvoissa.

Sori.
Ärsyttäviä nää urheilevat
ihmiset. Mukamas
"parempia". yök.
No ei. Oon mä ihan
kiva silti. Ja nöyräkin.
Joskus. Oon oon.

Nimitetäin 10 metriä
ennen himarappua,
jalka klenksahti.
Ja oli ihan tuurista,
suojelusenkeleistä,
tai kohtalosta kiinni,
ettei se nilkka
murtunut.

Ja siihen se olisi
tyssännyt meikäläisen
matka.

Kyllä se tekee
oikeesti nöyräksi.
Elämälle.

Mutta kuitenkin.
Iloita pitää,
kun siltä tuntuu.
Ja ittestään pitää
tykätä. Niin sitä
tykkää sitten
muistakin.

Niin se nyt vaan
menee, vaikkei
se oo välttämättä
reilua.
Ymmärsitkö?
Ymmärsinkö?

Jymmärsin,
jymmärsin.

Bye, bye.
Matka jatkuu.
Ihanaa:)))))))))))

65. päivän illassa ja vihdoin taas lenkillä:)

Äh.
Ensin kiukutti.
Sitten lähdin kuin
lähdinkin lenkille.
Ohjelman mukaan:

Intervallitreeni 35 min.

eli

5 min. PK
10 min. VK
5 min. PK
12 min. VK
3 min. PK

PK = Peruskestävyys
VK = Vauhtikestävyys

Nyt ei enää kiukuta.
Ja tuntuu, että flunssa
on ohi, ohi, ohi.

Vihdoinkin.
Ah.

66. päivän maratonmatkailija kerää voimia.

Maratoonari-Keittiövilosohvi
istuu soffalla ja
syö makaroniaatikkoa
 a´la Tinden Kitchen.

Ylitöiden jälkeen
hetki sitten
ihana laskeutuminen
tänne kodin rauhaan.

Tunnen kuinka voimat
alkavat palautua
piiiiitkän flunssakauden
jälkeen.
Pikkuhiljaa.

Otan vielä hetken
iisisti.
Olen läsnä
tässä.
Meditoin
tv:n virrassa,
pyykinpesukoneen
hurinassa,
iltahämärän hyssyssä.

Ei kiire minnekään.
Hetkeen.
Osata olla.
On taito

Sitä harjoitan nyt.

67. päivä ja ajatusmatkailua kohti tuntematonta

Yskä liimaa jalat maahan.
Nuha liukastaa tien juoksukelvottomaksi.

Mutta miksi kantaa huolta mistään,
josta ei tiedä mitään varmaa.

Annika sanoi hyvin, kun tuskailin
treenaustaukoani ja sitä pystynkö
juoksemaan maratoonia.
Hän sanoi, että kyllähän sä
voit juosta, vaikket treenaisikaan.
Ja jos et voi juosta koko matkaa,
niin et juokse.

Olipa yksinkertaista.

Tajusin, että stressaan ihan
liikaa. Miksi?
Koska olen antanut itselleni
ymmärtää, että on PAKKO
TREENATA TIETTY MÄÄRÄ
ENNEN SKABAA, JOTTA
SELVIYTYY SIITÄ.

No joo, onhan siinä perää.
Mutta onhan siinäkin perää,
että voin juosta jokatapauksessa,
jos olen terve silloin.
Mutta jos olen kipeä, en
kuitenkaan voi juosta pariisia,
vaikka olisin treenannut ihan
täydellisesti.

Hienoa uutta näkökulmaa.
Viisaita sanoja.
Niitä tarvitsen aina välillä,
kun uppoudun näihin omiin
totuuksiini.

On tämä hieno tämä matka.
Ihmeitä täynnä joka päivä.
Kiihko matkassa.
Kirkas katse kohti jotain.
Tuntematonta.

Niinkai. Tärkeintä on
matka. Ja sehän tässä
toteutuu joka hetki.
Matkalla ollaan,
reppu selässä harva
se päivä.

...

Päivällä teimme lyhyen
matkan Annikan kaa.
Taideakatemian Tila/Aika-
näyttelyyn, jossa monikin
tunne liikahti sisällä.

Turkan Tunnetko leijonan
-kivinäyttely oli greisin
ihana. Niin turkka.
Palavasilmäinen shamaani.
Pikku poika touhuaa.
Tekee löytöjä.
Ihmeitä näkee kaikkialla.

Ja se vehreä saastevuori
oli kaunis.

Ensinäkemältä
kaunis.

Tarkasteltuna
se sisälsi
ihmisen aikaansaamaa
muovijätettä.
Maatumatonta.

Luonto kuitenkin
oli voitolla, vaikka
sitä skeidaa pukkasikin
pintaan.

Kauanko luonto jaksat meitä? 

Voittaako toinen. 

Vai opimmeko kommunikoimaan.

Sitä ehkä rakkaudeksikin voisi sanoa.

Yhteiseloa.

10 viikkoa alias 68 päivää aikaa treenata. Piste.

Pysähdys. Tauko. Piste.
Mieli minun menevi jolkhottamahan.
Ruumis minun phaikalla physyvi.

Pakko on leikkiä järkevää.
Saara ei juokse ennen kuin on
sa-ta-pro-sent-ti-ses-ti-ter-ve.
Ainakin flunssasta toipunut.

Viime yönä yskitti.
Tänään päivällä pari niiskutusta.
Aika lähellä on terve olo,
muttei ihan. Ihan ei nyt riitä.

Hillitöntä psyykkausta tää kyllä
vaatii.

Olen lueskellut 10 viikon ohjelmia
eri maraton oppaista ja fiilistellyt
seuraavia harjoituslenkkejä.
Täytyis alkaa vetää noita
tempo-, mäki-, vauhtileikittely-,
spurtti- ynnä muita nopeustreenejä
jo pikku hiljaa (= tosinobaa)

Suunnitelmissa on myös ainakin
1 puolimaraton --> 16.2. olis
Hassen maraton ja
sit pitäsi 3 viikkoa ennen maraa
vetää ylipitkä puolikas tyyliin
25 km. Hope so, että onnistuis.

Sit aattelin ostaa uudet lenkkarit
sinne Pariisin ja pitäsi alkaa niitäkin
tsuumailla ja testailla. Helmikuussa
viimeistään, jotta ehtiii ajaa ne sisään.
Tai jos en löydä, niin juoksen jollain
noista vanhoista.

On vähän vaisu olo. Odottava.
10 viikkoa jäljellä.
Se kuluu aika nopeesti.
Yllättävänkin.
Kun vaan pääsis jo irti,
tästä kipeyden kierteestä.
Vai pääsenkö.
Ehdinkö ollenkaan.
Jos en voikaan juosta.
Hillitön show ja tukijoukot
värvätty. Sit Saara ei juoksiskaan.

No kaikkee voi sattua.
Siihen on nöyrryttävä.
Hullu en aio olla.
Ja Pariisista aion nauttia.
Juosten tai sivusta seuraten.

ARGH.

Kaikki on aina niin
mahdollista.
Ihan kaikki ja koko ajan.
Täydellisen mahdollista.
Mahdotonkin on mahdollista.
Mahdoton on mahdotonta.
Onko se mahdollista?

Hengitän nyt. Hengitän.
honk, honk.
Tietääkseni olen mahdollisimman
elossa koko ajan.

On mahdollista, että
6.4. juoksen Pariisin
maratonin.
Kyllä se on juuri nyt
mahdollista.
Se ajatus. Ja se
mahdollisuus.

Olenko aika mahdoton
näine ajatuksineni.
Mahdollisesti.

Pluistellen mennään kohti Pariisin kevättä kohdassa 69 päivää left

Vaikka raitti-maila oli kyllä tänään handussa,
kun olimme viettämässä kahden perhepiirin

SUPERLUISTELURIEHAA ALAKENTÄLLÄ:D

Oli niin niin siistiä.

Ja jes, Hemmo kävi aamulla terotuttamassa mun
kaunarit, joten suorastaan liitelin niillä jäällä
ja diggasin lajista satakertaa enemmän kuin viikko sitten.

Osasin siis luistella ja mailalla huidoin muiden mammojen
mukana, mitä nyt törmäiltiin Viben kaa vähän väliä.
Mutta vaikka oltiin eri joukkueissa, nauratti vaan.

Sit Tua teki iiiihanat kolmioleivät ja kaakaot tutuntehokkaaseen
stailiinsa meillä aamulla. Ja Virpi oli loihtinut mahtikorvapuustit,
jotka suli suussa.

Ihan nastoista nastoin idea mennä porukalla luistelemaan.
Mukana ykkösjengit: Virpi-Hemmo-Veera-Heikki & Tua-Saimi-
Artturi-Petsku-Saara ja tietty voitettiin 10-9 ja voittomaalin
viimeisteli Saimi. Myös Artturi teki maaleja ja mä torjuin ainakin
kaks!:D Plus huutelin muutenkin ovelasti APUA! kun sain
kiekon ja sitä kohti viiletti täböllä Hemmo tai Petsku tai joku muu
Super-Lapa.

Ylpiänä kattelin myös Hemmon takaperinpiruettihyppyjä ja
kiekonvientiä ja Artturi veti aikuisten miesten joukossa kuin
vanha tekijä ja Petskukin oli elementissään, LätkäGuru-Hessusta nyt
puhumattakaan.

Tässä päivän jengejä:

Ja ahmittavan ihania herkkuja alá BAR PUKUKOPPI 

Ja täällä jälkipelaaja poreilemassa:

Ah, mikä päivä.
Ihanista ihanaisin.
Ja äijistä äijin.

mä oOoOn niin onnellinen, niin onnellinen, jee, jee...

Iso jääkiekkoHanska kaikille näiden kuvien sankareille!

Tästä on hyvä ponnahtaa taas viikon viipellykseen:D



ps. Ihan snadisti on yskänen vaivannut,
joten otan alkuviikon nou juoksu -meiningillä,
että pääsen taas täyteen vauhtiin treenaamisessa
kohdasta: TTMJSVLK

(= Täysin Terve Meininki Ja Sitten Vasta Lenkkarit Jalkaan)

70. päivä menossa 100 minuutin loikalla

Olenpa tyytyväinen päivän
juoksusuoritukseeni.

100 minuuttia.

Siksi se on hyvä, koska tämä
flunssan tullako vai eikö tulla
-leikki on sekoittanut treeniohjelmaa.

Olin jo varautunut alkuviikosta siihen,
että tämän viikon juoksut kannattaa
jättää väliin. Mutta olo on tuntunut
sen verran hyvältä, että uskalsin
lähteä. 120 minsaa oli ohjelmassa,
mutta sen verran on järki kasvanut
kaalissa, että pysäytin matkanteon
tuossa sadassa. Ihan fiksu veto.

Ihan ministi välillä yksittää:O
Sinkkiä naamariin ja iisiä oloa.

Mitäs muuta tänään?

Siivoiltiin ja ulkoilutettin peittoja
ja mattoja:

Kiva ilta Mikan ja Nitan yllärivierailun
ansiosta ja sain mageen kukkakassin
Malagasta. Kato vaikka.

Tässä kukoistaa kesä:

71. päivän ilta ja hyvä mieli matkassa

Tänks eilisestä,
kiitos tästä päivästä
hyvät oli juhlat,
ihana olla kotona.

Näillä eilisen synttis-
ja Kultajyvä-kisan
voittojuhlan teemoilla
mennään vielä
tämäkin päivä.

Pokattu on.

Ei mikään jyväjemmari.

Dänks Pee, ihqut pussukat ja magee tikkari.

Kiitos Hemmo, ihanasti ajateltu just sitä, mistä mä tykkään. 

Ja Artturilta sain lahjaksi lauseen, kun puhuttiin hopeajyvän saannista, että: "Sä olet se kulta."

Mun kultaperhe. Peace and Love.