Se on niiiiin junttia. Ja niin hidasta. Ajattelin.
Sitäkin se on.
Mutta kun on tämä juoksukielto, niin pakko oli keksiä jotakin,
että saa PK-lenkit vedettyä. Juoksusaiteillakin näköjään jotkut
käyttävät PK-treeneissä sauvoja. Siis ihan kelpoveto.
Kerran olen kokeillut sauvakävelyä, kun samoiltiin tuossa Keskuspuistossa ja tempasin metsästä pari oksaa kävelysauvoiksi. Ensn innostuin, etttä hei, tästähän saan ilmaiseksi loistosauvat, vien ne kotiin ja kävelen niillä ihan pokerina. Mutta olivat ne kyllä aika vänkyrät ja lensivät muutaman innostuneen tepastelun jälkeen kaaressa takaisin metsikköön.
Siispä kävin eilen ostamassa ihan oikeat sauvat. Ekat jotka tulivat vastaan Stadiumissa 19, 90 €.
Tsekkailin ensin testejä netistä, mutta ne olivat aika vanhoja, joten eikun kauppaan suoraan.
Sauvojen optimi pituus -laskuri
Netissä oli sellainen laskuri, jolla laskin keppien ihannepituuden, joka tulee laskukaavasta:0,68 x pituus ja pyöristys ylöspäin lähimpään 5 cm:iin.
Mulla se oli 112, 2 (pituus 165 cm), joten 115 cm on mun pituus.
Kaupassa kokeilin vielä peilin edessä 120 cm:siä, mutta myyjän kanssa tultiin siihen tulokseen, että 115 on mulle oikea, koska käsivarret ovat silloin 90-asteen kulmassa.
Parasta noissa on väri. Vaihtoehtoina oli punainen ja musta. Mutta tämä iski heti.
Kato vaikka:
Ja aika sutjakatkin ovat:)
Ihan hyvin sujui elämän eka PK-treeni kepeillä. 50 min.
Eli "nelinkontin uuteen vuoteen" sanoi Tinde.
Keppikävelytekniikka on vielä vähän hakusessa, mutta täytyy tsekkailla netistä ja testailla lisää metsässä. Ajattelin muuten ottaa ton kävelyn ihan kunnolla messiin tässä vaiheessa ainakin sinne 13.1. silmäkontrolliin asti. Töihin kävely voisi olla hyvä idea. Myös fillarin voisi kaivaa kellarista back to street, koska ei lumesta ole tietoakaan ja mittari näyttää +5:ttä.
Kyllä toi aamusauvakävelylenkki teki hyvää. Vaihtelua. Väriä. Hapekasta Keskuspuistoilmaa. ja semmonen olo, että pysyy maratontreeniputki ainakin jotenkin päällä. Hyvä minä (pakko aina muistaa kehua itseä, kun muut ei välttämättä tajua:)
Ja tässä vielä aamukuva täältä joulumeiningistä, muistoksi ajasta, jolloin vielä vedin ihan surutta suklaata. Kohta se loppuu ja alkaa myös ravinnollisesti rikkaampi kausi. Mutta ennen sitä nautitaan vielä joulunajasta, valoista, tontuista ja toisistamme. Pus ja hali koko maailma:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti