64. päivää edessä - reppu selässä duunista juosten kotiin!

Tein sen, mitä aamulla ajattelin.
Vaikken päässytkään lähtemään
ajoissa.

Mutta vedin repun remmeillä
kroppaan kiinni, nastalenkkarit
jalkaan ja juoksujalkaa kotia
kohti. Aika paljon se painoi eli

PK-lenkki 45 minuuttia +
5 kg:n reppu selässä!

Eli painoin 66,8 kg
kera repun.
Hyvä treeni.
Tuo pitää toistaa.
Kerran jos toisenin.

Tehokasta ajankäyttöä.
Siitähän minä pidän.
Olen tavallaan
"ovela", kun vaivihkaa
"hoidan" juokjulenkin,
kun mee jengi matelee
pers penkissä
julkisissa kulkuneuvoissa.

Sori.
Ärsyttäviä nää urheilevat
ihmiset. Mukamas
"parempia". yök.
No ei. Oon mä ihan
kiva silti. Ja nöyräkin.
Joskus. Oon oon.

Nimitetäin 10 metriä
ennen himarappua,
jalka klenksahti.
Ja oli ihan tuurista,
suojelusenkeleistä,
tai kohtalosta kiinni,
ettei se nilkka
murtunut.

Ja siihen se olisi
tyssännyt meikäläisen
matka.

Kyllä se tekee
oikeesti nöyräksi.
Elämälle.

Mutta kuitenkin.
Iloita pitää,
kun siltä tuntuu.
Ja ittestään pitää
tykätä. Niin sitä
tykkää sitten
muistakin.

Niin se nyt vaan
menee, vaikkei
se oo välttämättä
reilua.
Ymmärsitkö?
Ymmärsinkö?

Jymmärsin,
jymmärsin.

Bye, bye.
Matka jatkuu.
Ihanaa:)))))))))))