Euforinen olo.
Aamulla. Lähdin. Lenkille.
Pakkasta -16 C
I-ha-naa.
Narskuti-narskuti
kuului vaan jalan alan,
kun pamppailin
6.50 Nordenskiöldin sillan yli
kohti Eltsun kenttää,
tähtäimessä päivän Intervalli-treeni.
Lumen peitossa olevalla kentällä näkyi
ihmisjäniksen jälkiä siellä täällä
ja minä tein niitä lisää.
Pieni kaistale juoksuradan
ympäri oli lanattu, jossa
aloin vetää treeniä kepein mielin.
Ihmeen kepein, sillä onhan
tännän jo 3. nutrauspäivä.
Missä nälkä ja heikotus?
Loppujen lopuksi,
omaksi yllätyksekseni,
innostuinkiertämään
5 x 400 metriä,
joista päädyt juoksin lujaa ja
suorat osuudet hölkkäsin.
Mukavaa hengästymistä
ja irtiottoa hitaudesta.
Minua aamuintoista
hauskuutti huisisti kyltti,
joka oli pimeydessä
ex-ruohokentän laidalla.
Kas tässä:
 |
| Juu, ei ollut hirveästi tunkua nurtsille:) |
Palasin kotiin herättelemään
Artturia kouluun, parin mutkan
kautta ja huomasinkin siis
tehneeni ihan täyden,
ohjelmanmukaisen
55 minuutin
INTERVALLITREENIN
alku- ja loppuverkkoineen
(verkka = veryttely)
Huva mina.
Eiköhän tällä menolla,
80 päivän kuluessa
Eltsun kaarteet
goes
Riemukaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti