Silmä on terve. Lupalappu kunnon liikkumiseen on taskussa!
Ensimmäiset juoksuaskeleet, lähes kuukauteen, on otettu
ja nautittu joka askeleesta.
Mikä parasta, kirpeässä pakkasessa juokseminen on ihan juhlaa,
mun ääriolosuhdediggari-habitukselle.
Saa puskea ärhäkkää tuulta vasten, jengi vetää kauluksia pystyyn
ja minä pingon, olenkohan ollut edellisessä elämässäni
Pingviini.
Who knows.
Entä voiko kenkiin rakastua?
Voi, jos ne ovat Sarva Xerot.
Suomalaiset nastalenkkarit,
Museokadun Suunnistaja-kaupasta ostetut.
Rooman maratontreenitalvi 2011 yhdessä koettu (Hei onks ne jo niin vanhat...)
Ne ovat pettämättömät lumessa ja pureutuvat
jäähän kuin nälkäinen näkkileipään (lue: 1. Nutraus-päivä menossa:),
Ne ovat uskomattoman kevyet jalassa,
lesti on täydellinen,
Tuntuma kymppi.
Tässä toinen, jonka sain napattua kuvaan
sitten Keskupuistossa, jossa
JUOKSIN
tämän vuoden
neitsytmatkani
25 minuuttia
(se oli ohjelmassa ja muutenkin koitan olla ahnehtimatta...)
Mutta hei, voi ei, katsokaas,
mitä näin Sarva Xeron sivuilla:
Äh! En saanut siirrettyä kuvaa tähän,
mutta se on ihan mielettömän mageen
näköinen ja väri:
PINKKI-MUSTA!
Ihan pakko saada.
Kerron joskus, miten kävi.
Moido:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti