Ääh.
Tämä pysähtynyt olo ahdistaa.
Sitä samaa treenirataa mennään fillarilla:
Hima-duuni-Hima, matka-aika:
24 min meno ja 31 min. paluu
= yht. 55 minuuttia pyöräilyä.
Blääh.
Tylsää.
Huomenna pakko mennä kävelemään kepeillä.
Toisaalta. Kiitos, etten tänään kaatunut duunipaikan
rappusissa, kun liukastuin noustessani reippaasti
vahingossa kuudenteen kerrokseen, vaikka
vitonen riittäis. Melkeen liukastuin ja samalla
tajusin, että tämä terveys on niin kohtalon tai
jonkun muun käsissä. Silti ajattelin, että pitää
varoa ettei ainakaan huolimattomuuttaan telo itseään.
No aina voi syyttää itseään, jos sillä päällä on.
Ei se kannata.
Asiat menee niin kuin ne menee ja
kaikki otetaan vastaan.
Ja aion jatkaa rappusten kävelyä,
vaikka duunimestan hissiremontti on ohi
ja hissit toimivat.
Mutta meitsi kävelee.
Arkiliikunta rules.
Jäljessä ollaan treenamisessa,
mutta järjissä kai kuitenkin.
Vielä ehtii päästä maratonkuntoon.
Kaikki menee hyvin, uskon niin.
Viimeiseksi kun lähdin tänään
töistä kotiin, hajotin 2 lasia.
Hyvä veto.
Sirpaleet tuottavat onnea. Onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti