Maaginen luku: 42195 lähenee
tunti tunnilta, mutta onneksi
metri metriltä se myös juostaan.
Miksi passiivimuoto?
Koska tänään matka tuntuu vielä kaukaiselta, onneksi.
Ja siis epätodelliselta.
Nyt kun reissuun on lähdössä enemmänkin
kannustusjoukkoja, Tiinan lisäksi,
alkaa totuus paljastua minulle.
ilmeisesti minä todellakin olen menossa
Pariisiin juoksemaan sen 42 195 metriä.
Onnea vaan!
Ymmärrystä lisää se, että broidi soitti toissapäivänä
ja sanoi, että voisi lähteä kuvaamaan
sitä erikoistapahtumaa, joka on kuulemma
500 juoksijaa vaille täynnä! Minun lisäkseni
linssiluteiksi lähtee siis tämän tiedon mukaan
39 999 kanssajolkottajaa.
Ja ihan mahtavaa on saada mukaan myös Hemmo.
Tietysti haluaisin koko rakkaan lähipiirini
(Petsku, Tua, Nitta....etc.) mukaan Pariisin
kadunvarsille vilkutettavaksi,
vaikka todellisuudessa siinä tungoksessa
tuttujen naamojen bongaaminen lienee
yhtä helppoa kuin neulan etsiminen heinäpaalista.
Mutta tietoisuus siitä, että läheiset
kannustavat, saa minut jo nyt hyvälle tuulelle.
Se myös motivoi treenaamaan.
Olen jotenkin itseni lisäksi vastuussa
muille t. Vastuuntutoisuuden kuningatar
Pitäis varmaan treenata muutakin kuin
sormien juoksuttamista näillä näppäimillä.
Mennään suunnitelman mukaan.
Tänään on lepopäivä ja huomenna on
ohjelmassa on Intervalli-harjoitus.
Todennäköisesti otan vähän iisimmin
kuin normaalisti ottaisin,
koska menossa on 2. nutrauspäivä = NÄLKÄ.
Tänään on vielä täydet
81 päivää aikaa nauttia tulevasta,
matkasta ennen the matkaa.
Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti