Pisteltiin jalkaa toisen eteen 65 minuuttia, kun tsuppailtiin Tiinan kanssa Taliin.
Aika rauhallista menoa, jos ei suun käymistä lasketa.
Talissa mökki oli paikallaan, saunassa tuoksui kesä ja haravoin muodon vuoksi
muutaman lehden märältä nurmikolta perunapellon reunaan.
Ihanaa. Se on taas vääjäämättä tulossa. Talikausi.
Heti Pariisin kevään jälkeen
alkaa Talin kesä.
Unelmointi on siistiä, koska silloin kaikki on mahdollista.
Todellisuudessa mikäänhän ei toteudu juuri sellaisena kuin
kuvittelet. Mutta ei se mitään.
Tärkeintä on matka.
Niinpä niin. Maratontreenikausi on ihan huippua.
Fyysistä rääkkiä ja mentaanlitreeniä.
On selkeä suunta minne mennä.
Haaste on riittävän iso, mutta mahdollinen.
Se saa silmät kiilumaan, adrenaliinin virtaamaan.
Tänään "juoksin" tien yli, kun tulimme bussilla
äidin luota Pajamäestä.
Ne juoksuaskeleet tuntuivat ihanilta.
Odotan niin, että saan taas juosta.
Enää 1 viikko ja eka lenkki voisi olla
PK-vauhtinen ja puolisen tuntia.
Näihin ajatuksiin.
Nyt haen M-kaupasta vähän kinkkuleikkelettä,
jota ei sitten vedetäkään about kuukauteen,
kun alkaa meidän liha&kanalakko.
Kaikkea sitä länsimainen ihminen puuhailee.
Ei oo kovin isot ongelmat meikäläisellä, kun
voi miettiä mitä suuhunsa laittaa tässä yltäkylläisyydessä.
Sellaista se on. Mutta eipä tuosta ole ainakaan kenellekään
mitään haittaa.
Päinvastoin.
Jää ehkä muutama kana kynimättä.
Ideahan on siis vähentää pitkällä tähtäimellä
lihansyömistä. Ettei ahmita sitä liikaa.
Kerskasyöjät. Möhömahat.
Tätä opetellaan siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti