Äh ja puuh.
Mulleko se nyt tuli.
Artturin flunssa.
Harmien harmi.
Ei taida olla sittenkään
mun juoksukunto ihan
kymppi.
Pakko levätä sitten.
Tää on niin tätä.
Ylämäki, alamäki,
ylämäki, alamäki
yhdessä kulkien...
Eikä siis tänään juosten
vaan Sinkkiä ja kurkkutabuja
nieleskellen.
Kestääköhän tää päivän,
viikon vai kaksi.
En tiedä, koitan olla
ihan hiljakseen....
vaikka mun himoitsemat
treenit viuhuvat ohi.
Kaikkeen ei voi ihminen
vaikuttaa = eipä paljon
mihinkään, tuntuu nyt siltä.
Töihin pitää jaksaa mennä.
Ja toivottavasti sunnutaina
pääsen meidän Luisteluriehaan.
Ja se yks palkintokin pitäisi
käydä ylihuomenna
pokkaamassa ...
Hei kurkku, parane pian.
Ja nenä-rakas älä valu.
Nyt henkinen ilon
voima käyttöön ota!
Juu. Lopetan nämä luritukset
nyt ja siirryn pian kohti parantavia
untenmaita:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti