Vihdoinkin.
Ainakin niin, että sain
pistettyä nastalenkkarit jalkaan.
Lähdettiin puolenpäivän pintaan
Peetterson, Artturi ja mä sauvojen kera
(Petskulla joku tielle osunut puupökkelö:)
kohti Regatan pientä punaista mökkiä
- tähtäimessä korvapuustikaffet.
Regatta on muuten varmaan stadin,
Suomen, maailman, galaksin? ainoa paikka,
jossa Santsikupin ostajalle annetaan 5 senttiä
rahaa takaisin!
Kyllä. Luit oikein:D
Hauska juttu ja loistava markkinointikikka.
Tässä sitä jaetaan positiivista kuvaa
Regatasta, joka onkin symppiksistä
symppiksin kaffila, jonka tiedän.
Siinä istuskellessamme ulkona nuotion
äärellä katselimme, kun mereen
pulahteli - ei hylkeitä,
vaan ihka autoja ihmisiä.
Naisihmisiä.
Siinä me sitten rehvastelimme,
tulen äärellä, että kyllä tänä talvena
mekin menemme varkulla...
Vai lämpimiksemmekö
puhelimme! Se jääköön
nähtäväksi. Jää...tä...iiiiiks!
Tosi kiva perhemeininki oli
ja sain temmottua
eriasteisilla vauhdeilla ja kiemuroilla
kävelyä yheensä 65 minuuttia.
Palkintona punaiset posket
ja reipas mieli.
Loppuilta menikin sitten tankatessa naamaan
lohta ja perunoita, Ben & Jerry -jädeä,
hopeatoffeeta ja sitä sun tätä
santsailu-asenteella.
Syy: huomenna alkaa 12 päivän nutraus.
Hullu. On-off-Saara taas vauhdissa.
Ei siis järjen hiventäkään.
Tänäänhän olisi pitänyt syödä
mahdollisimman
VÄHÄN EIKÄ PALJON!
jotta huomenna ei venynyt
mahalaukku huutaisi niin, että
kaikki kuulevat.
No. Näin se nyt meni.
Mutta menköön.
Hyvää herkkua onpi ollut.
Miltäköhän tuntuisi olla
järkevä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti