Sauvakävely Tiinan tekemien jauhelihapihvien ja perunamuusin jälkeen = 50 min.
Kyllä sitä pienen hien onneksi saa noistakin aikaiseksi, mutta aika vaisuksi jää
ja pieni kauhuntasapaino hiipii mieleen - ehdinkö sittenkään treenata itseni maratonkuntoon.
Tässä pitää vielä lusia kuitenkin lähes 2 viikkoa tällä minimitason liikuntakakulla.
Noh. Täytyy sitten panostaa keventymiseen.
Veinkin tänään esimerkillisesti viimeiset joulun suklaakarkit töihin, jossa ne upposivatkin hetkessä jengin suuhun. Hyvä niin. Ite en enää syönyt niitä. Syöty on joulunkuussa ihan pulskasti.
Tuossa pöydällä kyllä houkuttelee tuollainen ihanannäköinen suklaapatukka, jonka Artturi sai naapurin Irikseltä joululahjaksi. Olen vähän näpelöinyt tuota tinapaperia ja yritin avatakin, jotta olisin voinut edes tuntea valkosuklaan tuoksun, mutta en saanut revittyä auki, enkä myöskään ole saanut Artturilta lupaa avata sitä. Joten näpit irti.
Katso nyt kuinka ihana patukkainen ja tulossa ihan juuri näille näppäimille:
Mutta eih. Minä olen vahva. En pölli lapseni suklaata.Vapaudun mielihaluistani lujan luonteeni ansiosta. Olen voittamaton. Ei tee enää yhtään mieli suklaata. Tuota sokerimössöä ja rasvaa. Pois se minusta.
Ensi yönä aion syödä sen. Uskotko? Annan mennä, kun kaikki nukkuvat.
Ahmin niin, että aamulla on jäljellä vain kuoret
Unen kuoret.
Herkullisia unia toivoo saara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti